Hitaasti, mutta varmasti.

Onpa aikaa ehtinyt kulua edellisestä kirjoittelusta. Mitään suurempaa edistymistä ei ole tapahtunut, mutta jotain kuitenkin. Rakennuslupa on saatu ja posti toi Kontiolta rakentajakansion. Ja tontilla on nyt sähköt. Heti kun sähkö saatiin kytkettyä, pidettiin valutalkoot. Molemmat pojatkin ehtivät talkoisiin miehen avuksi ja tietenkin miehen siskonmies. Ihan kaikki ei mennyt kuin strömsössä, mutta hyvä tuli. Viikonloppuna päästään muuraushommiin tai mies pääsee, minulla on tiedossa työviikonloppu. Mökin toimitus lähenee "uhkaavasti" ja perustukset pitäisi saada sitä ennen valmiiksi. Pieniä sisutushankitojakin olen tehnyt, mutta niistä seuraavalla kerralla.

Metallimiehen näkemys pilarilaattojen laudoituksesta.

Pojat työssä 1.

Pojat työssä 2.

Näin syntyy pilarille laatta.

Valmista valua.

Porakaivo

Kaikenlaista pientä edistymistä rakentamisen suhteen on tapahtunut - näkyvää vain kovin vähän. Mies kävi selvittelemässä kunnantoimistolla mitä tietoja tarvitaan ja mitä papereita rakennuslupahakemukseen pitää liittää. Talomme rakentamisesta on vierähtänyt jo 25 vuotta ja hieman vaatimukset ovat niiltä ajoilta muuttuneet. Samalla käynnillä saimme luvan jo pikku hiljaa aloitella rakentamista. Lupahakemus toimitetaan kunnalle huomenna. Veljeni lupasi piirtää sähkökuvat, pääsuunnittelija ja vastaava mestarikin löytyi tuttavapiiristä.
Lauantaina tontille porattiin kaivo. Tuttu mies tässäkin hommassa. Syvyyttä reiälle tuli yli 40 metriä Kaivohan on vielä vain pelkkä reikä ja tarvitaan vielä pumppu, paisuntasäiliö ja letkua, ennen kun sieltä saadaan vettä ulos. Porarin arvion mukaan vettä tulee noin 5000 litraa tunnissa, että eiköhän se meille riitä. Sakokaivokin on laitettu paikoilleen ja odottelee nyt viimeistelyä. Kaivinkoneen jättämiä jälkiä on siistitty ja hiekkaa levitetty tielle ja kääntöpaikalle. Hiekan levityksessä apuna on ollut miehen siskonpoika traktoreineen.
Siinä kai tärkeimmät tapahtumat tontilta.

Porari työssään.

Pora.